Valikko Sulje

Vanhan korjaaminen on ekologista rakentamista

HS Artikkeli Periaatelinja 6.7.2019 hs/fi/periaatelinja 

Tapanilan Kartanokodit julkisivu ja HS artikkeli

Se, miten käsittelemme olemassa olevia rakennuksia, on olennaista niin ilmastonmuutoksen torjunnan kuin suomalaisten varallisuudenkin kannalta.

RAKENNUS- JA KIINTIESTOALA on keskiössä ilmastonmuutoksen hillinnässä. Alan ympäristövaikutukset ovat huikeat: Suomessa rakennukset ja rakentaminen kuluttavat 40 prosenttia jalostamattomasta energiasta ja tuottavat kolmasosan kasvihuonepäästöistä. Lisäksi talonrakentaminen kuluttaa yli kymmenen miljoonaa tonnia rakennusmateriaaleja ja –tuotteita vuodessa ja tuottaa noin 2,5 tonnia jätettä. Määrän on ennustettu vielä kasvavan tulevaisuudessa.

Ilmastomuutosta ei torjuta uudisrakentamalla. Uudisrakentamisen osuus koko Suomen rakennuskannasta on vuosittain vain prosentin luokkaa, vaikka olemme jo nyt rakennustuotantomme ylärajalla. Osaavista urakoitsijoista, rakennuttajista, suunnittelijoista ynnä muista on pula. Emme pysty kasvattamaan uudisrakentamisen määrää. Kun teoilta kaivataan vaikuttavuutta, on keskityttävä  olemassa olevaan rakennuskantaan.

KAUPUNKIEMME rakennukset edustavat pääosien sotiemme jälkeistä modernismia. Pelkästään 1960-1970-lukujen rakennuskannassa on lähes miljoona asuntoa. Vaikka rakentaminen käy nyt kiivaimmillaan, Suomeen tehdään vain noin 35 000 uutta kerrostaloasuntoa vuodessa. Yksinkertainen laskutoimitus kertoo, että lähiöaikakauden asuntojen korvaaminen uusilla kestäisi lähes 30 vuotta. Jo käytännön syistä on selvää, ettei miljoonaa asuntoa voida purkaa. Kasvavat kaupungit tarvitsevat päinvastoin lisää asuntoja.

Rakennuksia tulisi ilmastonkin vuoksi purkaa huomattomasti nykyistä vähemmän. Mittavakin rakentaminen on ekologisempaa kuin uuden rakentaminen, sillä korjatessa ei synny päästöjä rakennusrungon valmistamisesta.

Vanhojen rakennusten käyttötarkoituksen muuttaminen uusia tarpeita palvelemaan on kestävää rakentamista. Kaupunkirakenteen kestävä tiivistäminen perustuu vanhojen rakennusten korottamiseen, ei purkamiseen.

RAKENNUKSIA tarkastellaan yhä liiaksi laskennallisen energiakulutuksen perusteella, vaikka ajattelutavan puutteet ovat tiedossa. Tutkimukset osoittavat että uudisrakennukset eivät yleensä tavoita laskennallista energialuokkaansa, ja vanhan rakennukset kuluttavat oikeasti vähemmän energiaa kuin laskelmat antavat ymmärtää. Eräässä yli 700 suomalaista kerrostaloa kattaneessa tutkimuksessa mitatun energiakulutuksen perusteella ei havaittu mitään merkittävää eroa uudempien ja vanhempien rakennusten välillä.

Rakennusmateriaalien valmistuksen osuus rakennuksen elinkaaripäästöistä on merkittävä, eikä niitä säädellä. Suurin osa näistä päästöistä syntyy kertarysäyksellä, kun käytön aikaiset päästöt kertyvät hiljalleen. Sama tapahtuu pienemmässä mittakaavassa peruskorjauksessa, johon pätee vanha viisaus: ehjää ei pidä korjata. Korjaamisen tulee perustua havainnoituun tarpeeseen, ei laskennalliseen käyttöikään. Kestävää korjaamista on rakennusosien kunnostaminen, ei vaihtaminen.

Mitä lyhytikäisemmäksi rakennus tai sen osa jää, sitä merkitsevämmäksi muodostuvat valmistamisen päästöt.

TULEVAISUUS ei ole uudisrakentamista vaan modernin rakennuskantamme arvon vaalimista. Lähes 50 prosenttia Suomen kansallisomaisuudesta on kiinni rakennuskannassa. Se, millä asenteella käsittelemme näitä rakennuksia, on oleellinen kysymys paitsi ilmastonmuutoksen myös suomalaisten varallisuuden ja sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta. Erityisesti 1960-1980-lukujen rakennukset ovat nyt korjausiässä. Mikäli nämä rakennukset eivät näyttäydy korjaamisen arvoisina, tulisi kysyä, miksi ihmeessä rakennamme yhä samalla tavalla.

Ehjää ei pidä korjata. Asuinrakennusten korjausvelka on 15 miljardia euroa. Tällä rahalla voimme kehittää rakennuksiamme viisaasti ja kestävästi. Monipaikkainen asuminen ja työ, työn ja vapaa-ajan sekoittuminen sekä palveluiden ja kaupan digitalisoituminen muuttavat tapojamme käyttää naapurustojamme ja kotejamme. Lähiökerrostalot ovat pohjaratkaisuiltaan hyviä ja joustavia, rungoiltaan kestäviä ja ympäristöltään monet varsin miellyttäviä. Niitä on helppo muuttaa vieläkin paremmiksi.

Kestävä rakentaminen on ennen kaikkea jo rakennettujen ympäristöjen kehittämistä. Ilmastomme ei kestä enempää kertakäyttöisyyttä.

Henna Helander ja Satu Huuhka. Helander on Suomen arkkitehtiliiton (Safa) puheenjohtaja. Huuhka on korjausrakentamisen ja kiertotalouden dosentti Tampereen yliopistossa.

.

Tapanilan Kartanokotien yhdessä asumisen konsepti

”Nautin enemmän asumisesta yhdessä ja en ole yksinäinen, minusta pidetään ja olen tarpeellinen.”

”Tutun porukan kanssa voin lähteä asioille, retkelle tai harrastamaan”

”On kiva kun on monenikäistä porukkaa ja asukasisäntä/emäntä käy meitä katsomassa.”

”Yhteisessä käytössämme on sähkömopo ja sähköpyörä. Tämä on kaikin puolin ekologinen ratkaisu. Hiilijalanjälkeni on pieni.”

”Meillä on oma puutarha, jota yhdessä hoidamme. Omat yrtit kasvavat myös siellä laarissa.”

”Vieraani voi yöpyä vierastuvassa.”

Tapanilan Kartanokodeilla on 6 huoneistoa kahdessa 3-kerroksisessa hissillisessä talossa. Jokainen huoneisto on noin 250 m2 ja niissä on oma olohuone, keittiö ja sauna. Jokaisella asukkaalla on oma huone, joissa wc ja suihkuhuone. Asukkaaksi voi tulla 18-90-vuotiaat. Taloissa käy asukasisäntä/emäntä viikoittain kahvittelemassa ja keskustelemassa. Alla on tarkempi listaus konseptista.